Mitä tapahtui julkistamisen jälkeen

Facebookissa on kuhinaa.
Viisitoista minuuttia FB-sivun julkistamisen jälkeen puhelimeni soi: valtakunnallinen media haluaa tehdä jutun radiostani. Seuraavaksi on vuorossa paikallismedia. Enhän ole vielä edes ehtinyt tehdä virallista mediatiedotetta! Käytän muutaman tunnin kattavan tiedoteosoitteiston hankkimiseen, sitten lähetän tiedotteen. Erilaiset nettimediat välittävät tiedotetta eteenpäin. Ystävät laittavat linkkejä ja soittelevat. Osa kehuu, jotkut ilmoittautuvat lukemaan satuja. Kaikki ovat äärimmäisen positiivisia. Kaikki suhtautuvat mielettömän innokkaasti. Enkä ole vielä päässyt edes alkuun!

Ei tietenkään kuvittele voivani tehdä radioa yksin, joten painan kaikki avuntarjoajat mieleeni – olivat sitten liikkeellä vitsillä tai tosissaan. Mutta kuinka vastata virallisiin työhakemuksiin? Sellaisia tipahtelee toimituksen sähköpostiin tuon tuosta, CV:n kera, osassa suosituksetkin, hienoja ihmisiä joilla on tietotaitoa ja kokemusta lastenkulttuurista, lastenmusiikista, lastenmediasta… eikä minun ole mahdollista palkata ketään. Heti jos joskus on, aloitan hakemusten selaamisen siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet, sillä se on oikein ja kohtuullista!

Mutta ihmisen palkkaaminen on kovin kallista. Radion pyörittäminenkin on, vaikka se tapahtuisi vain netissä. Tarvitaan laitteet ja oikeat ohjelmat ja yhteys ja verkkoyhtiön kanssa pitää sopia jakelusta ja maksaa siitä kuukausittain, puhumattakaan kuukausittaisista tekijänoikeusmaksuista Teostolle, Gramexille ja Sanastolle. Näiden tahojen kanssa saan keskustella muutamaan otteeseen, sillä ilmeisesti radio, josta tulee muitakin ohjelmia kuin pelkkää musiikkia, on harvinaisuus verkossa, eikä minun kaavailemaani toimintaan ollut valmiita sopimuspohjia olemassa. Tekijänoikeusjärjestötkin suhtautuvat hankkeeseen positiivisesti ja sopimukset saadaan kuntoon, mutta rahaa tulee joka tapauksessa kulumaan. Sovimme radiokumppanini kanssa, että otetaan riski: laitetaan toiminta käyntiin ja katsotaan sitten minkälaisia yhteistyökuvioita saisimme kehitettyä, jotta radio maksaisi itsensä. Alkuun kaikki on siis maksettava omasta pussista.

Valtamedian toimittaja soittaa ja tivaa Lasten oman radion rahoittajaa ja budjettia. Koitan olla vastaamatta sillä kysymys on mielestäni hiukan asiaton tai ainakin tungetteleva. Kun toimittaja sanoo jotain tyyliin ”jos et kerro, saan asian selville muutenkin” ja ”ymmärrät kai, että tämä kiinnostaa enemmän”, minua alkaa naurattaa. Olen perustamassa nettiradiota minimaalisella budjetilla ilman tietoa tuloista, ja ”taloustoimittaja” hiillostaa minua kuin epäiltynä jostakin salamyhkäisestä toiminnasta. ”Mikä on budjetti vuositasolla?” Mitä ihmettä se edes kuuluu sinulle tai kenellekään, mietin itsekseni ja nauran yhä ääneen. Sanon, että kyllähän tähän saa menemään rahaa. Toimittaja kysyy, riittääkö satatuhatta vuositasolla, ja minun nauruni kaikuu jo seuraavaan kortteliin asti. Seuraavana päivänä lehdessä lukee, että budjettimme on toistasataa tuhatta euroa. Ystäväni soittaa ja kysyy, missä rahat ja mitä niillä ostettaisiin.

Loppusyksyni menee erilaisia lähetysohjelmistoja vertaillessa. Jos joku haluaa nyt perustaa radion, osaan neuvoa monen turhan mutkan ohi. Osaan myös varoittaa ns. ammattiohjelmistoista, jotka maksavat kymppitonneja ja vuosilisenssin mukana tulee turhia pönttöjä ja rautaa, vpn-tunnelointeja ja nörtti Saksasta asti asentamaan konetta. Tilanne on sama kuin kaikissa firmasovelluksissa: vuosikymmen siten niitä kehitettiin mahdollisimman monimutkaisiksi ja kaiken kattaviksi, ja nyt ne ovat vain kömpelöitä ja kalliita. Samat ominaisuudet on edullisissa ohjelmissa, jotka pyörivät vaikkapa tällä läppärillä. Radion pyörittämiseen riittää hyvä uusi tietokone ja muutaman sadan euron hintainen ohjelmisto.

Loka-marraskuun kerään musiikkia ja kehittelen ohjelmaideoita. Alkaa olla selvää, että tulen etenemään tässä järjestyksessä: 1) Kanava pitää saada virallisesti käyntiin, 2) musiikki- ja satuvalikoima pitää saada kattavaksi ja rotaatio toimimaan, 3) kysellään mahdollisia sisältöyhteistyöstä innostuneita 4) vasta kun radio pyörii, on aikaa keskittyä muiden puheohjelmien tekemiseen.

Lähestyvän joulun ja muiden kiireiden vuoksi potentiaaliset yhteistyöt ovat yhä suunnitelma-asteella. Ei se mitään, tämä onkin hyvä tehdä rauhallisesti, askel kerrallaan.